The orca's fin - vankina akvaariossa

Olen lueskellut Katy Bowmanin Move Your DNA-kirjaa ja kuunnellut häntä podcasteissä, tässä muutama vastaan tullut:

Your DNA with Katy Bowman podcast (118 jaksoa!)
Joe Rogan Experience #601 - Katy Bowman (kestää 3 tuntia!)

Mitä pidemmälle pääsen sitä enemmän haluan viedä juuri ostamamme sohvan takaisin kauppaan, leikata ruokapöydästä jalat ja pilkkoa tuolit polttopuiksi - vaimo pitäisi vain saada ylipuhuttua.

Katy Bowman on biomekaanikko ja voisi sanoa, että hän on erikoistunut solutasolla tapahtuvaan mekaaniseen kuormitukseen ja sen tuottamiin muutoksiin, kun käytämme kehoamme erilaisissa ympäristöissä, ja siihen miten ne kaikki vaikuttavat kokonaisuuteen. Katy antaa kirjassaan erinomaisen esimerkin ympäristön luomista mekaanisista vaikutuksista ja siitä seuraavista rakenteellisista muutoksista, käyttäen apunaan miekkavalaita.

Suosittelen muuten kirjaa luettavaksi kaikille, olit alan ammattilainen tai et. Teorian lisäksi siitä löytyy hyviä vinkkejä siitä, miten voit alkaa muuttamaan asioita. Löytyy esim. Adlibriksestä.

Vangituista urospuolisista miekkavalaista, jokaisella on romahtanut selkäevä. Luonnossa tätä ilmenee alle 1% yksilöistä, ja niissä tapauksissa tilanteeseen liittyy yleensä jonkinlainen trauma tai sairaus. Kun samoja yksilöitä havainnoidaan myöhemmin tilanne on korjaantunut. Joten miksi näennäisesti terveillä vangituilla yksilöillä selkäevän rakenne ei korjaudu ajan kuluessa?

Meribiologit ovat tehneet havaintoja vankeudessa elävien valaiden toiminnasta ja käyttäytymisestä, ja ovat huomanneet, että ne uivat yleensä vain vastapäivään. Valaat eivät myöskään pääse sukeltamaan yhtä syvälle, kuin meressä, jolloin veden aiheuttama paineen vaihtelu on erittäin vähäistä. Valaat myös viettävät suhteessa paljon enemmän aikaa pinnalla. Lisäksi niiden ruokavalio on erilainen. Näiden asioiden lisäksi tutkijat ottivat huomioon seuraavia asioita. Selkäevien luontainen pehmeneminen ja romahtaminen, tapahtuu valaiden kasvupyrähdysten mukaisesti teini-iässä. Uroksilla on pidemmät selkäevät, kuin naarailla - joten ne romahtavat helpommin. Selkäevä muodostuu samanlaisesta materiaalista kuin meidän kehomme ligamentit, siinä ei ole luita tai lihaksia pitämässä sitä pystyssä - jolloin se on passiivinen rakenne.

Näitä asioita yhdistellessään asiantuntijat päättelivät, että syynä selkäevien romahtamiseen on muutokset elinympäristöjen mekaanisissa vaikutuksissa. Akvaariotankissa elävät valaat saavat liian vähän monipuolista kuormitusta, jota normaalisti esiintyisi luonnossa niiden uidessa ja sukeltaessa, joka pitäisi selkäevän passiivisen rakenteen pystyssä. Yhtälailla vankeudessa elävät valaat saavat liikaa yksipuolista kuormitusta niiden uidessa ahtaasti, yhteen suuntaan ja lähellä pintaa. Evän ollessa pinnan yläpuolella painovoima pääsee vaikuttamaan siihen enemmän. Näin ollen valaat, joilla selkäevät useimmin romahtavat, ovat vankeudessa kasvaneita uroksia, joilla on pisimmät evät - sekä valaat, joiden sidekudokset ovat geneettisesti löysempiä.

Valas tarvitsee selkäeväänsä uidakseen hyvin - ja valaan tehtävä on uida. Eikö silloin selkäevän kaltaisessa passiivisessa rakenteessa olisi hyvä olla, jonkinlainen tukielementti, kuten vaikka stabiloiva lihas, jotta selkäevien romahduksilta vältyttäisiin? Jos tätä asiaa tarkastellaan evoluution näkökulmasta - ja tämä on paras kohta - niin miksi valas, jonka rakenne ja toiminta on kehittynyt niiden uidessa miljoonia vuosia pitkin ja poikin merta, tarvitsisi eväänsä tukirakenteen, kun pelkkä uiminen - eli liikkuminen - normaalissa elinympäristössä pitää selkäevän terveenä ja rakenteellisesti toimivana. Puhumattakaan siitä, että sellaisen, valaalle tarpeettoman, tukirakenteen käyttö ja huoltaminen kuluttaisi turhaa energiaa. Meressä elävän valaan rakenne on täydellinen liikkumiseen meressä - samat säännöt eivät vain päde altaassa. Geneettisestikin heikommilla valailla, niiden geenit tuottavat heikkoja tuloksia vain, kun elinympäristö ei täysin vastaa odotuksia.

Oletetaan, että tulevaisuudessa miekkavalaita eläisi vain vankeudessa, eikä meillä olisi enää luonnonmukaista vertailukohtaa. Ajan kuluessa romahtaneesta selkäevästä tulisi normi ja, koska kaikilla yksilöillä olisi sellainen, ryhtyisimme luultavasti tarkastelemaan geneettisiä tekijöitä selvittääksemme, että miksi joillakin valailla on käyrempi evä, kuin toisilla. Jos kaikki valaat elävät ja uivat samassa ympäristössä, niin silloinhan kyseessä ei voi olla toiminnasta johtuva asia. Kaikki uiminenhan on uimista, eikö? Samat lihakset ovat käytössä, eikö?

Mieleeni muistuu Ylen nettisivuilta lukemani uutinen, jossa joku asiantuntija, olikohan jopa lääkäri, sanoi - toivoakseni sarkasmilla - että, jos kaikilla ihmisillä olisi diabetes, niin silloinhan se ei olisi enää ongelma. Kaikki valaat samassa tankissa.

Otetaan toinen näkökulma ja vaihdetaan miekkavalaan romahtanut selkäevä lättäjalkoihin, pihtipolviin, kuluneisiin lonkkiin, tiukkoihin reiden takaosan lihaksiin, lantionpohjan ongelmiin, huonoon ryhtiin..

Kuten valas, ihminenkin on evoluution tulosta. Jos normaali liikkuminen luonnollisessa ympäristössä ylläpitää terveyttä sekä rakenteiden hyvinvointia ja toimintaa, niin liikummeko sitten väärin vai onko ympäristömme, jossa liikumme vääränlainen ylläpitämään edellä mainittuja asioita. Jos kyse on huonosta suunnittelusta, niin minä en ainakaan menisi evoluutiota syyttämään, infrastuktuuria sen sijaan..

Käsittelin edellisessä kirjoituksessani jalkoja, joten on luonnollista puhua tässä yhteydessä kävelystä. Jos kaikki uiminen on uimista. Niin, eikö kaikki kävely ole myös kävelemistä? Vastaus on kyllä, jos mittaat ja arvioit kävelyn onnistumista kykynä kulkea paikasta A paikkaan B. Jos otetaan kaksi koehenkilöä, joista toisella on hyvä liikkuvuus ja hallinta lonkkanivelissä, ja toisella ei. Molemmat pystyvät kulkemaan matkan paikasta A paikkaan B. Hyvä. Edistävätkö molemmat lonkkaniveltensä toimintaa ja terveyttä, entä koko kehon mittakaavassa? Ei. Jokainen askel, jonka jälkimmäinen koehenkilö ottaa huonosti liikkuvalla lonkallaan, edistää lonkan liikkumista huonosti - ja suuremmassa mittakaavassa aiheuttaa isompia ongelmia, joilla voi olla vielä isompia seurauksia. Lonkkanivelen, kun on tarkoitus liikkua, joka suuntaan mihin sen on mahdollisuus liikkua. Se, että liikutetaanko sitä niihin suuntiin on eri asia.

Jos kävelet kilometrin matkan hitaasti, se tuottaa erilaisen kuormituksen ja vastineen kudostasolla, kuin saman matkan käveleminen nopeasti. Samoin, kuin saman matkan käveleminen lenkkikengän sentin parin korolla tai viiden sentin korkokengillä, saati sitten käveleminen kengillä tai ilman kenkiä. Erilaisen kuormituksen ja vastineen saat myös, kun kävelet kilometrin tasaisen tien sijasta epätasaisella pinnalla. Hiekkatie, metsäpolku, sammalmätäs, kaikki tuottavat omanlaisensa lopputuloksen kudostasolla. Mitä vaihtelevampaa kuormitusta kudoksesi saavat, sitä paremmin ne pystyvät toimimaan ja sitä paremmin koko kehosi voi. Mitä tasaisempaa ja yksipuolisempaa kuormitusta kudoksesi saavat, sitä enemmän kehosi mukautuu kuormituksen mukaisesti ja sitä huonommin se sietää muunlaista kuormitusta - meillä ei ole romahtanutta selkäevää, mutta ei tarvita paljoa mielikuvitusta yhdistämään sitä ja jalkaterän romahtaneita holvirakenteita yms. toisiinsa.

Hassua tässä on se, että olemme itse rakentaneet ympärillemme infrastruktuurin, jossa elämme. Sen jälkeen olemme antaneet rakentamamme ympäristön sanella sen miten liikumme ja asetamme itsemme siihen. Jos luet tätä istuen, niin mietipä istutko sinä tuolissa vai tuolilla? Mikä on vielä hassumpaa on se, että me voimme koska tahansa päättää tehdä toisin.

Jos kaikki miekkavalaat eläisivät akvaariotankissa, olisi niillä kaikilla romahtanut selkäevä, ja se olisi siinä tilanteessa täysin normaalia, koska vertailukohtia ei olisi. Jos kaikilla ihmisillä olisi diabetes, kukaan ei olisi erilainen. Ihmisen keho on luotu liikkumista varten, se mukautuu ja muuttuu siihen kohdistuvien voimien perusteella, ja siihen kohdistuu voimia silloinkin, kun et liikuta sitä. Voidaan sanoa, ettei länsimainen ihminen enää elä ihmiselle luontaisessa ympäristössä. Sen seurauksena voidaan todeta, ettei kehomme saa kokea kuormituksia, joiden mukaan evoluutio on määritellyt ja hienosäätänyt rakennettamme ja toimintaamme - ja, että siitä seuraa rakenteellisia ja toiminnallisia ongelmia, kuten miekkavalaan romahtanut selkäevä.

Sillä ei ole mitään merkitystä, jos treenaat 1 tunnin viikon jokaisena päivänä ja unohdat sen jälkeen, että elät fyysisessä kehossa fyysisessä maailmassa päivän loput 23 h. Voit olla aktiivinen liikkuja ja liikunnan harrastaja, mutta jos elät länsimaisessa yhteiskunnassa ja annat sitä ympäröivän kulttuurin sanella sen miten olet, käyttäydyt ja liikut, tulet elämään passiivista ja tasaista elämää - ainakin jos asiaa tarkastelee soluihisi kohdistuvan kuormituksen vaihtelevuuden perusteella. Siitä seuraa ongelmia, piste.

Jos vertauskuva ei vielä auennut sinulle, niin me olemme miekkavalaita ja rakentamamme maailma ympärillämme on akvaariotankki. Ongelma on siinä, että olemme kaikki jo samassa altaassa.

Muuta mieltäsi kehostasi. Free Willy.